Titta Kallio-Seppä
Ystävänpäivänä 2017 muutama projektimme edustaja vieraili Kempeleen kauniilla vanhalla kirkolla. Tarkoituksenamme oli hakea mukaamme kirkon lattian alle vuonna 2014 asetettu lämpötila- ja kosteustietoja tallentava mittari. Tietoja käytämme kirkkojen olosuhteita ja niiden vaikutuksia kirkkoon haudattuihin vainajiin käsittelevässä tulevassa tutkimuksessa. Samalla kuvasimme kirkon materiaalista kulttuuria, erityisesti erilaisia kirkkoon tehtyjä lahjoituksia.
Kempeleen vanhan kirkon sisätiloja koristavat oululaisen kirkkomaalari Mikael Toppeliuksen (1734–1821) vuosina 1785–86 ja 1795 tekemät maalaukset. Toppelius aloitti maalaamisen jo nuorella iällä ja oli muun muassa 1750-luvun alkuvuosina opissa Tukholman Linnankappelissa. Kipinä maalaamiseen saattoi lähteä vanhempien esimerkistä isän toimiessa sivutoimenaan ammattimaalarina.
Yhteensä hänen kätensä jättivät jälkiä noin 30 kirkkoon Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa, joista ensimmäinen kirkkomaalaushaaste oli Iisalmen kirkon koristelu vain 14-vuotiaana. Kempeleen vuonna 1691 valmistuneen tukipilarikirkon kuvittamishaasteeseen Toppelius tarttui hieman yli 50-vuoden iässä.
”Keltaisissa, kiemurakoristeiden ja sievien kukkaköynösten ympäröimissä, mukaelluissa kehyksissään luovat nämä uskonnolliset kevyen kirkasväriset kuvat, hajallaan pitkin seiniä kun ovat, koko tuolle pienelle, valoisalle ja hyvässä kunnossa olevalle, vaikka kohta 220 vuotta vanhalle kirkolle viehättävän, kodikkaan sävyn, niin ettei silmä ehdi väsyä katsellessaan noita harvoja maalauksia. Monet niistä ovat tehdyt erisäätyisten pitäjäläisten kustannuksella.”
Yleistä 1600- ja 1700-luvuille oli, että seurakunnan jäsenet lahjoittivat kirkkomaalareiden tekemiä maalauksia kirkkoihin. Maalausten katsottiin tuovan kirkkokansalle iloa, joskus myös pelkoa, mutta ennen kaikkea välittivät kristinuskon sanomaa kirkkokansalle. Lahjoituksilla haluttiin tuoda esille omaa asemaa kirkon jäsenenä ja lisätä näin arvostusta yhteisössä. Maalauksiin kirjattu lahjoittajatieto varmisti, että henkilöiden avokätisyydestä jäi kirkkoon näkyvä ja pysyvä muistijälki. Kirkkoon tehdyistä lahjoituksista, joita saattoi olla muitakin, kuten kirkon valaisuun ja kaunistamiseen tarkoitetut lampetit ja kynttiläkruunut, tai vaikkapa urut tai kellot, saattoi saada vastineeksi arvostetun ja kalliin hautapaikan kirkon lattian alla. Näin kävi esimerkiksi Oulussa kauppias Karl Fagerholmille.
Kempeleen vanhan kirkon alttarin molemmin puolin on suuret kuva-aiheet. Vasemmanpuoleinen kuvaa Jeesusta ristillä ja oikeanpuoleinen pääsiäisen ihmettä.
Alttarilla olevista kahdeksasta kynttilälampetista kuudessa on kaiverrettuna lahjoittajien nimikirjaimet ja vuosiluvut. Lahjoitukset on tehty vuosina 1694, 1695, 1710 ja 1726.
Jessuksen ristiinnaulitsemiskuvauksen yksityiskohdassa kuvataan tarkasti ryhmä naisia ja heidän vaatetustaan.
”Parhain hänen kaikista seinämaalauksistaan on kuitenkin sievä Kempeleen-kuva: Marian ilmestys, joka sekä yksityiskohtiensa ja hauskan kehystyksen että sommittelunsa puolesta on ainoa suomalainen maalaus, jonka todella voi sanoa edustavan rokokootyyliä aikaisemmassa taiteessamme. Se muodostaa huolellisen tekotapansa ja kumminkin keveän vaikutuksensa takia taiteellisen kokonaisuuden, minkä tunnustuksen harvoin voi antaa Toppeliuksen maalauksille, jos niitä arvostelee ankaramman mittakaavan mukaan. Marian tuoli, hänen pöytänsä, kukkasjakkara ja vuodeuutimet punaraitaisine valkeine verhoineen, vieläpä pyhän Hengen kyyhkynenkin, joka on pieni kuin häkistään lentänyt laululintunen, kaikki antavat huoneelle kodikkaan viehätyksen. Marian kiharaista päätä peittää ohut huntu, hänen olentonsa on siveä ja suloinen eikä hänessä suinkaan ole syytä siihen, että iloisa maalari on luonut pienen veitikanilmeen hänen silmiinsä.”
”Michael Toppelius oli yksimielisten arvostelujen mukaan jalo, tunnollinen, isänmaataan rakastava ja omaansa sekä kansansa sivistystä ja valistusta harrastava mies. Viisaus ja mielikuvitus olivat hänessä yhtyneinä; hän oli käytännöllinen ja samalla taiteellinen luonne. Hän oli rohkeamielinen mies, joka ei pelännyt tarvittaessa tyynesti, mutta häikäilemättä lausua ihmisille suoraa totuutta, mutta sen hän teki niin leikillisellä ja hyvänsävyisellä tavalla, etteivät kärjekkäät sanat jättäneet kirveleviä haavoja jälkeensä. Hän vietti hiljaista, säännöllistä ja toimekasta elämää, ollen terve ja voimakas vanhanajan pohjalainen, uskonnollinen olematta tekopyhä ja aikansa tapojen mukaan suurimmassa määrin kohtuullinen elämässään ilman ylellisyyttä missään suhteessa, mies, joka yhtä vähän unohti virsikirjansa kuin pienen ruokaryyppynsä aterioidessaan.”
Kursivoidut lainaukset taidehistorioitsija Nervanderin teoksesta:
Nervander, E. (1905). Suomalainen kirkkomaalari Michael Toppelius ja hänen teoksensa. Helsinki: Kansanvalistus-seura.
Kuvat: T. Kallio-Seppä
Kirkko, tila ja muisti 