Kenttätyöviikko Tyrnävällä – Maatutkausta ja magnetometriaa

Tiina Väre

Tutkimukset Tyrnävän vanhalla hautausmaalla ovat tutkijoista ja opiskelijoista koostuvan ryhmämme voimin edenneet pitkin loppukevättä ja alkukesää.

 

Tyrnävän vanhalle hautausmaalle on kevään ja kesän aikana suunnattu dokumentoimaan hautapaasien, -ristien ja -”peltien” valmistusmateriaaleja, muotoja, mittoja, sekä muistotekstejä. Töita on useilla eri reissuilla tehty vaihtelevin kokoonpanoin.

Aiemmat vierailukerrat oli varattu hautamuistojen dokumentoimiselle, mutta Juhannus-viikkoa edeltänyt viikko aikataulutettiin maatutkausta ja magnetometriaa varten. Tämä toistaiseksi viimeinen kenttätyöviikko käynnistyi maanantaisella suunnittelupalaverilla, jota seurasi sopivien työvälineiden pakkaaminen. Tiistaina siirryttiin kentälle ja vaikka dokumentointitoimet edelleen jatkuivat, aloitettiin viimein myös maatutkausta valmistelevat työt.

 

Vanha hautausmaa sijaitsee Tyrnävän kirkonkylän keskeisellä paikalla. Ohitse kulkevan tien eteläpuolella on historiallinen meijerialue, jonka rakennukset edelleen henkivät 1900-luvun alun historiaa, vaikka niiden nykyfunktiot poikkeavatkin entisistä. Alueella sijaitsee esimerkiksi kirjasto – ”myllykirjasto” – joka 90-luvulla sai paikkansa alueen vaaleanpunaisesta vanhasta myllystä. Tyrnävänjoen varressa on säästynyt myös muuta vanhaa, kaunista rakennuskantaa. 

Kooltaan 30 x 40 metrinen alue, joka vanhan kirkonpohjan löytymisen kannalta arvioitiin potentiaaliseksi, mitattiin valmiiksi jo tiistaina. Alue merkittiin metrin välimatkoin kulkevin, pohjois-etelä -suuntaisin apulinjoin, jotta maatutkauslinjat olisi keskiviikkona helppo vetää niiden mukaisesti viritettävien nuorien ohjaamana toisistaan puolen metrin etäisyydelle.

dav

Hieman tutkimusalueen länsipuolella on röykkiöittäin runsaan kasvillisuuden peittelemiä kiviä. Ehkä osa niistä on peräisin kirkon kivijalasta, elleivät ne sitten kuuluneet 1870-luvun lopulla purettuun vanhaan kellotapuliin. Mahdotonta ei liene sekään, että osa olisi kuulunut kirkkomaata ympäröineeseen kiviaitaan, joka pohjoispuolella on nykyisellään varsin epäselvästi hahmotettavissa. Tai voisi osa olla vanhoja hautakiviäkin! Etenkin alimmaksi jääneiden kivien muoto jää epäselväksi. Tekstejäkään ei näy, mutta toisaalta monissa vielä pystyssä olevissakin kivissä ne ovat melko heikosti erotettavissa.  

Tiistaina ryhdyttiin etsimään myös kirkonpaikasta vihjaavaa palokerrosta. Alueelle mitattiin kaksi 19 metristä linjaa, joiden pituudelta kairattiin systemaattisesti pienet maannäytteet.

 

Erikoistutkija Kari Moisio suoritti maatutkauksen tohtorikoulutettava Aki Hakosen avulla.

Keskiviikkona töitä jatkettiin virittämällä tutkauslinjojen hahmottamista helpottavat apunuorat. Heti ensimmäisten narujen asetuttua pakoilleen, oli mahdollista aloittaa tutkaus linjojen mukaisesti. Uusia naruja vedettiin kiireellä tutkaustyön edetessä.

Ei kuitenkaan ole täysin varmaa, sijaitsiko vuonna 1865 poltettu kirkko juuri tällä tutkitulla alueella, vaikka sata vuotta palon jälkeen pystytetty muistomerkki niin antaakin ymmärtää.  Samanaikaisesti töitä tehtiinkin myös muualla. Ensinnäkin hautamuistomerkkien dokumentointia jatkettiin vielä keskiviikon ajan, mutta lisäksi päätettiin maatutkata vielä toinenkin kiintoisa alue vastaavin pohjois-etelä -suuntaisin linjoin. Uusi alue sijaitsi 13 metriä ensimmäisestä alueesta länteen niin, että molemmat alueet alkoivat etelässä samalta, alueen eteläistä kiviaitaa lähellä sijainneelta länsi-itäsuuntaiselta linjalta. Tällä kertaa linjat olivat kuitenkin lyhyempiä ja alueen kooksi jäi 31 x 13 metriä.

 

Toisellakin tutkimusalueella maatutkattiin ja kairattiin keskiviikkona.

Toisen alueen tutkimiseen päädyttiin 30-luvulla muistitiedon varaisesti piirretyn hautausmaan pohjakuvan perusteella. Pidettiin uskottavana, että tämän alueen eteläosista paljastuisivat vanhan kellotapulin perustusten jäännökset. Tokihan piirustuksen mittakaava esimerkiksi kirkon koon suhteen on täysin väärä. Sen sijaan tapulin sijainnista suhteessa hautausmaata ympäröivän kiviaidan sisääntuloon se saattaisi antaa vihjeitä. Tapulihan sai jäädä pystyyn kirkon palon jälkeen, kunnes se 1870-luvun lopulla purettiin. Lisäksi pidettiin mahdollisena, että vähintään vanhan kirkon itäisimmät osat olisivat saattaneet yltää toiselle tutkausaluelle.

 

Keskiviikkoisen työpäivän päätteeksi suunnistimme vielä katsastamaan Tyrnävän seudun mahdollisesti ensimmäisen kirkollisen rakennuksen paikkaa Ängeslevän Kirkkokursussa. Verkkokarttapalvelut tai navigaattorit eivät paikkaa tunteneet, mutta lyhyen salapoliisityön ansiosta ja erään paikallisen isännän opastamana lopulta löysimme sen. Yksin emme olisi onnistuneet, sillä vanhan saarnatuvan paikalla on nyt vain peltoa.

Sekä maatutkaus, että hautamuistojen dokumentointi saatettiin päätökseensä keskiviikkona. Tästä, sekä erinäisistä aikataulullisista seikoista johtuen torstai jäi työryhmämme vapaapäiväksi. Perjantaina alueelle kuitenkin jälleen palattiin ja käyttöön otettiin tällä kertaa magnetometri. Nyt analyysi oli ainoastaan koeluontoinen ja suoritettiin jatkuvana mittauksena maatutkauslinjoja vastaavasti, mutta huomattavasti suppeammalta alueelta. Toiveena oli tunnistaa menetelmän avulla maanpinnan alle mahdollisesti jääneitä kivirakenteita.

 

Magnetometrillä tutkitut alueet olivat pienemmät: ensimmäisen alueen kooksi jäi nyt 19 x 8 m ja toisen 31 x 12 m. 

Molemmat alueet oli pian tutkittu. Niiden lisäksi myös eräs hautausmaan pohjoispuolella, kiviaidan vieressä pystyssä oleva kapea luonnonkivi oli jo aiemmin herättänyt mielenkiintoa. Sekin on kenties toiminut hautakivenä, vaikka onkin muodoltaan täysin alueen muista hautakivistä poikkeava. Siinä ei myöskään ole erotettavissa muistotekstiä. Kenties se voisi edustaa muita muistomerkkejä vanhempaa tyyppiä, jossa ei ehkä olisi mitään tekstiä ollutkaan, tai jossa kaiverrukseen sijaan olisi ollut huonommin aikaa kestävällä menetelmällä tehty teksti.

Ajallisen eron ohella kiven sijainti voisi myös selittää sen, miksi se poikkeaa muista hautausmaan kivistä. Siinä missä halutuimmat haudansijat ovat sijainneet kirkon itäpäässä, pohjoispuolelle hautaamista on vältetty. Sieltä paikkansa ovat saaneet vain yhteisön sääntöjä ja normeja vastaan rikkoneet, tai muutoin vähempiarvoiset yksilöt. Vaikka kirkon paikka ei vielä ole selvillä, voi hyvin olla, että kivi olisi sijainnut sen pohjoispuolella.

 

Yksinäisen, hautausmaan pohjoislaidalla sijaitsevan luonnonkiven ympäristö päätettiin tutkia sekä kairaamalla, että magnetometrillä. Uuden, 5 x 10 metrin kokoisen tutkimusalueen lounaispiste sijaitsi 5 metrin etäisyydellä ensimmäisen tutkimusalueen kaakkoiskulmasta. Tällä kertaa magnetometria vedettiin länsi-itä -suuntaisia apulinjoja hyväksikäyttäen. Lisäksi kairauslinjaksi valittiin apulinja, joka kulki aivan kiven eteläpuolitse ja muutamia kairauksia suoritettiin kiven lähiympäristössä.

Alueen 3D-keilaus on vielä suorittamatta. Menetelmän avulla luodaan vanhasta hautausmaasta kolmiulotteinen virtuaalimalli. Se sallii koko alueen maanpinnan korkeuserojen tarkastelun varsin merkittävällä tarkkuudella. Näin voidaan esimerkiksi havaita merkitsemättömiä haudansijoja tai jopa hautautuneita rakennejäännöksiä niilläkin alueilla, joita ei vielä muutoin tutkittu. Toisaalta mallin ansiosta virtuaalivierailu juuri sellaisella hautausmaalla kuin se on ollut vuonna 2017 mahdollistuu vielä tulevaisuudessakin.

 

Tyrnävän kenttätyöt saatiin 3D-skannausta lukuunottamatta päätökseensä perjantai-iltapäivään mennessä. Tutkimusaineiston analysoiminen on kuitenkin vielä edessä, vaikka muutamia alustavasti mielenkiintoa herättäneitä havaintoja jo tehtiinkin.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s