Titta Kallio-Seppä, Sirpa Niinimäki, Tiina Väre ja Terhi Tanska
Projektin tutkijat Tiina Väre, Sirpa Niinimäki, Terhi Tanska ja Titta Kallio-Seppä pääsivät ennen hiihtolomia toteuttamaan Oulun yliopiston ja Oulun normaalikoulun välistä tiedeyhteistyötä työpajatyöskentelyn muodossa. Projektimme päätavoitteen, eli tieteellisen tutkimuksen tekemisen ja julkaisemisen lisäksi tärkeänä nähdään niin sanottu yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tahdomme kertoa tutkimuksestamme myös populaarissa muodossa ja mikä sen parempi mahdollisuus tähän kuin järjestää työpaja Oulun normaalikoulun kolmelle luokalle (8. lk, 9. lk ja lukioluokka) osana heidän uskonnon ja historian opetustaan. Työpajan otsikoksi muotoilimme ”Keminmaan muumioitunut kirkkoherra Rungius ja arkeologinen tutkimus”. Työpaja aloitettiin lyhyellä kirkkohautaustapaan yleisesti perehdyttävällä alustuksella. Nykynuorille on varmasti vieras ajatus, että vainajia oli yleisesti tapana haudata kirkkojen lattioiden alle ja että osa sinne haudatuista muumioitui luonnollisten prosessien kautta.
Tietokonetomografialla kuvannettu Rungiuksen muumio muuntui viime syksyn aikana virtuaaliohjelmaksi VRungius yhteistyössä Kirkko, tila ja muisti –projektin ja Happy Hobgoblinin kanssa. Tässä Keminmaan vanhan kirkon virtuaaliympäristössä oppilaiden oli mahdollista tutustua Rungiuksen muumioon digitaalisessa muodossa. Oppilaat pääsivät tutustumaan digitaaliseen muumioon konkreettisesti virtuaalimaailmassa, kurkistamaan muumion ”sisälle”, ja todentamaan omin silmin Tiina Väreen työpisteessään esittämää, samoihin tietokonetomografisiin skanneihin perustuvaa tutkimustietoa. Tämän mahdollisti VRungiuksen virtuaaliympäristöön ohjelmoitu tutkimustyökalu, jolla tietokonetomografian avulla kuvannettua aineistoa voidaan muokata näyttämään erilaisia kudoksia. Oppilaiden suusta kuultiin muun muassa, kuinka erilainen kokemus on katsottuna 3Dnä tietokoneen ruudulta verrattuna siihen, että pääsee itse tuohon 3D ympäristöön virtuaalilasien avulla.
Virtuaalimaailmaan päästään tutustumaan virtuaalilasien ja –ohjainten avulla. Oppilaita kiinnosti virtuaalimaailma myös sen puolesta, miten se toimii. Oppilaat ja opettaja osallistumassa kokemukseen.
Virtuaalimaailmassa katselevan oppilaan näkymä heijastui myös tietokoneen ruudulle, ja näin tämän avulla virtuaalimaailmaan tutustumisesta tuli yhden henkilön kokemuksen sijaan kollektiivinen kokemus. Sirpa tarkastelemassa näkymää ja opastamassa oppilaita VRungiuksen käyttöön.
Virtuaalimaailmaan tutustuminen on kokonaisvaltainen kokemus. Oppilaita pelkäämättömästi käyttämässä tekniikkaa.
Norssin robotiikasta kiinnostunut oppilas ässäsi heti, miten virtuaaliympäristön tutkimustyökalua käytetään. Oppilaan oma mielenkiinto ja tekniikan pelkäämätön hyödyntäminen antoi myös muille näkymän VRungiukseen.
VRungius: digitaalisessa Keminmaan vanhassa kirkossa, omassa ympäristössään. VRungiuksessa on paitsi työkalut, joilla määrittää itse halutut kudosnäkymät, myös esivalikoidut näkymät ihon, luun ja pehmytkudoksen tarkasteluun VRungiukseen perehtyjille aiemmasta kokemuksesta riippumatta. Kuvassa luunäkymän ”pre-set”.
VRungius: Keminmaan kirkkoherra Rungiuksen tietokonetomografialla kuvannettu muumio kirkossa aidossa ympäristössään.
Tiinan osuus koski hänen väitöskirjansa tuloksia. Ne liittyvät paitsi tietokonetomografian avulla tarkasteltuihin kirkkoherran ruumiinmuotoihin ja terveydentilaan, myös muumiota koskeviin legendoihin.
Tiina demonstroimassa kirkkoherra Rungiuksen säilyneen vasemman käsivarren asentoa ja pohdiskelemassa mahdollisia syitä sille.
Kirkkoherran selkärangasta löydettiin tietokonetomografian ansiosta monenlaista vaivaa.
Terhi Tanskan vetämässä työpisteessä käytiin läpi sitä, mitä arkeologia on, miten sitä tutkitaan, ja mistä voi saada lisätietoa arkeologisista kohteista. Työpajassa perehdyttiin myös yhdessä siihen, miten kirkkoherra Rungiuksen Keminmaata voitaisiin lähteä tutkimaan arkeologisesti. Aineistona toimivat muun muassa uudet ja vanhat kartat, kuten vuoden 1707 verokartta Keminmaan vanhan kirkon ympäristöstä (Ks. www.vanhakartta.fi, Keminmaa), sekä Museoviraston Maanmittauslaitoksen aineistosta tuottama lidar-kartta alueesta (ks. www.kyppi.fi, Karttaikkuna), jonka avulla tarkasteltiin kirkon ympäristön maanpinnan muotoja. Oulun yliopiston Arkeologian laboratorion opetusesinekokoelman esineiden avulla opeteltiin lisäksi tunnistamaan erilaisten lasi-, keramiikka- ja kiviesineiden piirteitä, ja sitä, mitä esineet voivat meille menneisyydestä kertoa.
Kristoffer Mörtin vuonna 1707 piirtämän kartan äärellä perehdyttiin siihen, millainen Keminmaan vanhan kirkon ympäristö on kirkkoherran elinaikana ja sen jälkeen ollut, ja miten asutus on alueella historiallisella ajalla sijoittunut. Kartan perustella alueella voidaan hahmottaa myös mahdollisia uusia arkeologisia tutkimuskohteita. (www.vanhakartta.fi)
Museoviraston kokoelmissa olevista 1800-luvun lopulla tehdyistä piirroksista ja valokuvista tarkasteltiin Keminmaan vanhan kirkon piirteitä ja perehdyttiin itse kirkon historiaan. (www.finna.fi, Museoviraston Historialliset kuvakokoelmat)
Oulun yliopiston Arkeologian laboratorion opetusesinekokoelman esineiden kappaleiden avulla käytiin läpi sitä, millaisia esineitä arkeologisella kaivauksella voi löytyä ja millaisia asioita esineet voivat menneisyydestä kertoa.
Suomessa arkeologiaa voi opiskella Oulun lisäksi Turun ja Helsingin yliopistoissa, ja suomalainen arkeologi voi päätyä työskentelemään esimerkiksi Roomassa, Pompeijissa, Itämeren hylyillä, keskellä metsää tai kaupunkien keskustoissa.
Kirkko, tila ja muisti 