Rintaruokintaa uuden ajan alun Pohjois-Pohjanmaalla

Tiina Väre

Eräs projektimme tutkimushaaroista tarkastelee uuden ajan alun imetys- ja vieroitustapoja, sekä lapsuudenaikaista ravintoa. Stabiili-isotooppianalyysien avulla on nimittäin varsin mahdollista kartoittaa imetyksen yleisyyttä ja kestoa. Tutkimuskohteena on pääasiassa 1700-1800-lukujen Oulu, jonka yhteisön rintaruokintatapoja sekä ravintokoostumusta verrataan kahden muun eriaikaisen ja muilta alueilta peräisin olevan yhteisön vastaavien kanssa.

Nykyisin rintaruokinnalle annetaan suuri arvo ja sen katsotaan syventävän äidin ja lapsen välistä suhdetta. Aikojen saatossa suhtautumistapa imettämiseen on kuitenkin vaihdellut. Jo melko varhain aloitetusta rintaruokintaan rohkaisevasta ohjeistuksesta huolimatta, äitien oma kanta ei myöskään aina ole ollut yhtä hyväksyvä. Imetystä on joko välttämättömyydestä tai muodin oikkujen takia saatettu karttaa. Näiden muuttuvien trendien tutkiminen mahdollistaa myös vanhemmuuden, hoivan ja jopa sen tarkastelun, millä tavoin sylilapsiin on milloinkin suhtauduttu.

Lapsikuolleisuus pysytteli muun muassa epätyydyttävien hygieniaolojen, sekä vahingollisten ruokintatapojen johdosta Suomessa korkeana aina 1800-luvun loppuun saakka. Keskimäärin jopa noin 40 % lapsista kuoli ennen neljännettä ikävuottaan. Korkea lapsikuolleisuus kyettiin jo 1700-luvulla yhdistämään rintaruokintaan, tai paremminkin sen puutteeseen. Hyvinkin pienten vauvojen vieroitus oli esimerkiksi Pohjanmaan porvariston keskuudessa suosittu tapa. Maaseudulla rintaruokinta taas usein päättyi varhain, sillä erityisesti kesäaikaan äitejä tarvittiin työvoimaksi pelloille. Tuolloin vauvat jäivät usein itsekseen, seuranaan ruokintasarvi, jossa ollut lehmänmaito ehti työpäivän venyessä monestikin pilaantua.

M20_TMM17924_2

Kyseinen tapa epäilemättä johti monien vastasyntyneiden menehtymiseen. Synnyttäjienkin kuolleisuus oli korkealla. Mikäli äiti oli sairas tai kuollut, oli vastasyntyneen ruokinnassa tietysti myös turvauduttava vaihtoehtoisiin menetelmiin.

M012_KK1463_241

Rintaruokintaa ja vieroitusta, kuten muutakin ravintokoostumusta voidaan tutkia aikuisten yksilöiden arkeologisten luumateriaaleista kudosten typen ja hiilen stabiili-isotooppien suhdetta tarkastelemalla. Käytetyt luumateriaalit ovat 2010-luvun alussa suoritettujen arkeologisten kaivausten satoa. Ne edustavat 1400–1600-lukujen Iin Haminan populaatiota, 1600–1700-lukujen oululaisia, sekä pääosin 1800-luvulle ajoittuvaa eteläsuomalaista rannikkopopulaatiota.

Tutkimusmenetelmä perustuu erityisesti typen, mutta jossain määrin myös hiilen stabiili-isotooppi arvojen rikastumiseen trofiatasolta seuraavalle siirryttäessä. Rintaruokittava lapsi tavallaan kuluttaa äitiään ravinnokseen ja näin nousee ravintoketjussa tämän yläpuolelle. Analysoitaessa äiti-lapsi -parien kynsi- ja hiusnäytteiden keratiinin typpi- (δ15N) ja hiiliarvoja (δ13C) rintaruokinnan ja vieroituksen aikana, molempien voidaan havaita rikastuvan erityisesti täysimetetyillä lapsilla verrattuna syntymänaikaisiin, äidin arvoja vastaaviin lähtöarvoihin. Lisäksi vieroitusprosessia on mahdollista seurata samojen stabiili-isotooppisignaalien muutoksen avulla. Kun ruokavalioon vieroituksen alkaessa lisätään uusia ruoka-aineita, putoaa hiiliarvo vähitellen lähelle lähtötasoaan. Rintaruokinnan päättyminen sen sijaan vaikuttaa samalla tavoin typpiarvoon.

Samat säännöt pätevät arkeologisista materiaaleista kerättyjen kudosnäytteiden, kuten hammasluun kollageenin tutkimuksissa. Hammasluu ei juurikaan korvaannu synnyttyään lapsuudessa tapahtuvan hampaiden kehityksen aikana, joten sen isotooppikoostumus on pysyvästi tallentanut tiedot lapsuudenaikaisesta ravinnosta. Siksi aikuisten hampaita voidaan käyttää niiden kehityksenaikaisen ruokavalion tutkimiseksi. Eri hampaat vieläpä kehittyvät eri aikoina, tietyn aikataulun mukaisessa järjestyksessä. Tästä syystä eri hampaiden stabiili-isotooppikoostumusta vertailemalla voidaan tarkastella mahdollisia ikäsidonnaisia muutoksia yksilön ruokavaliossa: esimerkiksi rintaruokintaan ja vieroitukseen liittyvää prosessia. Eri aikoina muodostuneen hammasluun koostumuksia vertailemalla voidaan hahmotella muutosprosessin aikataulua ja kestoa.

Oululaispopulaation imetystapoihin palatakseni, imetys ei 1700-luvun Pohjois-Pohjanmaalla vaikuta olleen yhtä yleistä kuin aiempien tai myöhempien vuosisatojen aikana, tai Lounais-Suomen alueella. Päähypoteesin mukaisesti pidän todennäköisenä, että varhaisemman Iin Haminan populaation, samoin kuin myöhäisemmän eteläsuomalaispopulaation hammasluun kollageenin hiilen ja typen stabiili-isotooppisignaalit indikoisivat yleisemmin imetys- ja vieroitusprosessille tyypillisiä arvoja. Sen sijaan samaan prosessiin viittaavia arvoja tavattaisiin oletettavasti harvemmin pääosin 1700-luvulle ajoittuvassa oululaispopulaatiossa.

Kuvatunkaltaisen tutkimuksen avulla on mahdollista tehdä päätelmiä paitsi imetystavoista ja vanhemmuudesta, myös siitä, millä tavoin imeväisikäisiin suhtauduttiin perheen ja yhteisön jäsenenä. Kun uudenajan alun pohjoissuomalaisissa populaatioissa lapsia kuoli, oli heitä myös synnyttävä paljon, jotta edes muutama olisi säilynyt hengissä aikuisikään – ja jatkamaan sukua. Imetyksen keston ja yleisyyden perusteella voidaan tehdä päätelmiä jopa yhteisöjen hedelmällisyydestä. Tämä johtuu laktationaalisesta amenoreasta, eli kuukautisten taukoamisesta täysimetyksen ajaksi. Tehokkaiden ehkäisymenetelmien puuttuessa lyhyt imetysaika johtaa tavallisesti raskauksien lyhyisiin väleihin. Imetysajan säätely onkin monissa yhteisöissä ollut seksuaalisesta kanssakäymisestä pidättäytymisen lisäksi ainoa tehokas keino säädellä syntyvyyttä. Mielenkiintoista onkin, keskityttiinkö pohjoispohjalaisessa lastenkasvatuksessa siis niin sanotusti laadun sijasta määrään.

 

Stabiili-isotooppianalyysit aloitettiin viime keväänä kollageeniekstraktiolla.

Tutkimuskohteena olevien yksilöiden aikuisuuden aikaista ravintoa kartoittava stabiili-isotooppianalyysit on ehditty jo polkaista käyntiin yhteistyössä Helsingin Yliopiston Luonnontieteellisen museon, (LUOMUS) ajoituslaboratorion kanssa. Ne on aloitettu arkeologian oppiaineen ja Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan lisärahoituksen turvin. Jotta tutkimus kokonaisuudessaan  mahdollistuu, on pidempiaikaista rahoitusta kuitenkin vielä haettava.

Lisäluettavaa:
Dupras TL, Tocheri MW. 2007. Reconstructing infant weaning histories at Roman period Kellis, Egypt using stable isotope analysis of dentition. Am J Phys Anthropol 134(1):63–74.
Fry B, Sherr EB. 1984. 13C measurements as indicators of carbon flow in marine and freshwater ecosystems. Contrib Mar Sci 27:13–47.
Fuller BT, Fuller JL, Harris DA, Hedges RE. 2006. Detection of breastfeeding and weaning in modern human infants with carbon and nitrogen stable isotope ratios. Am J Phys Anthropol 129(2):279–293.
Fuller BT, Richards MP, Mays SA. 2003. Stable carbon and nitrogen isotope variations in tooth dentine serial sections from Wharram Percy. J Archaeol Science 30:1673–1684.
Halila A. 1954. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia V. Oulu.
Lahtinen M. 2017. Isotopic evidence for environmental adaptation in medieval Iin Hamina, Northern Finland. Radiocarbon 2017:1–15.
Logan WHG, Kronfeld R. 1933. Development of the human jaws and surrounding structures from birth to the age of fifteen years. J Am Dent Assoc. 20:379–428.
Minagawa M,  Wada E. 1984- Stepwise enrichment of 15N along food chains: Further evidence and the relation between δ15N and animal age. Geochim Cosmochim Ac 48:1135–1140.
Nanci A. 2017. Ten Cate’s Oral Histology – E-Book: Development, Structure, and Function. Elsevier Health Sciences.
Schurr, M.R. and Powell, M.L. 2005. The role of changing childhood diets in the prehistoric evolution of food production: An isotopic assessment. Am J Phys Anthropol 126(3): 278–294.
Tsutaya, T. and Yoneda, M. 2015. Reconstruction of breastfeeding and weaning practices using stable isotope and trace element analyses: A review. Am J Phys Anthropol 156 Suppl 59: 2–21.
Turpeinen, O. 1979. Fertility and Mortality in Finland since 1750. Population Studies 33,1: 101–104.
Turpeinen, O. 1987. Lastensuojelu ja väestönkehitys. Teoksessa: P. Pulma & O. Turpeinen (toim.). Suomen lastensuojelun historia. Lastensuojelun keskusliitto, Helsinki.
Waters-Rist, A.L., Bazaliiskii, V., Weber, A.W. and Katzenberg, M.A. 2011. Infant and child diet in Neolithic hunter-fisher-gatherers from Cis-Baikal, Siberia: intra-long bone stable nitrogen and carbon isotope ratios. Am J Phys Anthropol 146(2): 225–241.
Wright, L.E. and Schwarcz, H.P. 1998. Correspondence Between Stable Carbon, Oxygen and Nitrogen Isotopes in Human Tooth Enamel and Dentine: Infant Diets at Kaminaljuyu. J Archaeol Science 26: 1159–1170.
Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s