Hyvää alkanutta imetysviikkoa 2018!

Tiina Väre

Suomessa imetysviikkoa vietetään vuosittain lokakuun alussa. Teemaviikon tavoitteena on tänä vuonna herätellä kiinnostusta imetysmyönteisen ilmapiirin luomiseen. Globaalissa taistelussa köyhyyttä ja eriarvoisuutta vastaan imetys on olennaisessa osassa. Rintaruokinnan suosimisen avulla tuetaan kestävää kehitystä, sillä äidinmaito muodostaa terveyden ja selvitymisen perustan kaikille lapsille ja auttaa näin tasoittamaan sosioekonomisia eroja.

Imetyksen rooli terveyden kulmakivenä on nykyisin hyvin tunnistettu. Rintaruokinta syventää äidin ja vastasyntyneen välistä suhdetta, mutta äidinmaito myös osallistuu lapsen immuunipuolustuksen varustamiseen. Tästä syystä varhaislapsuutemme ravinnolla onkin perustavanlaatuinen ja pitkäaikainen vaikutus terveydentilaamme ja sitä kautta koko elinkaareen. Rintaruokailun kieltämisen lapselta on ehdotettu olevan yhteydessä sellaisten tilojen, kuten allergioiden, autoimmuunisairauksien tai tulehduksellisten suolistosairauksien, ja jopa tiettyjen neoplastisten, eli kasvaimiin liittyvien tilojen kehittymiseen.

Aloitteilla olevan Suomen historiallisia imetystapoja kartoittavan stabiili-isotooppitutkimuksen päämääränä on osallistua imetysmyönteisen maailman luomiseen. Aivan ensimmäiseksi kannattanee luoda katsahdus siihen, millaista keskustelua imettämistavoista on menneisyydessä käyty.

Huoli äitien kyvystä tai halusta huolehtia rintaruokinnan toteutumisesta oikealla tavalla ei ole ainoastaan nykyajan ongelma. Esimerkiksi 1700–1800-lukujen ruotsalaiset kirkonmiehet huolestuivat rintaruokinnan korvaamisesta vaihtoehtoisin menetelmin ja tähän piittaamattomuuteen yhdistämästään valtavasta lapsikuolleisuudesta niin, että poikivat lakialoitteen asian korjaamiseksi. Tämä aloite, jota ei toki koskaan pantu käytäntöön, koski sellaisten äitien sakottamista, joiden lapset kuolivat alle puoli vuotiaana – oletettavasti tietysti rintaruokinnan puutteen johdosta. Rinnan korvaaminen ruokintasarvella onkin noihin aikoihin täysin epäilemättä aiheuttanut useiden sylilasten sairastumisen ja kuoleman. Näyttäisipä jopa siltä, että alueilla, joilla imetystä suosittiin sarviruokinnan sijaan, pienten lasten kuolleisuus olisikin pysytellyt maltillisempana.

Hampaamme voivat edelleen aikuisena paljastaa, imetettiinkö meitä vai ei. Arkeologisen hammasluun stabiili-isotooppikoostumuuksia vertailemalla on mahdollista päästä tarkastelemaan historiallisia imetystapoja. Kun tulokset on hankittu todellisten ihmisten kudoksia analysoimalla, on niiden avulla mahdollista haastaa historiankirjoituksen käsityksiä. Lähinnä voimme esittää aikalaisnaiset aktiivisina toimijoina ja ehkä tuoda kuuluville heidän oma äänensä. Historiallisissa asiakirjoissa heidän asemansa oli olla kohteena yhteiskunnan yläluokkaa edustavien kirkonmiesten moitteille, vaikka näiden omankäden kokemukset imetyksestä olivat varmasti rajoittuneet. Kysymys kuuluukin, oliko huoli 1700–1800-luvun äitien lastenhoitopätevyydestä oikeutettu, vai kertoiko se ennemminkin tuon ajan moralistisista naissukupuoleen liittyvistä käsityksistä.

M012_KK1011_133a

Äiti imettää lasta sylissään. Tekijä: Severin Falkman (1880), Museovirasto – Musketti,  Kansatieteen kuvakokoelma, KK1011:133a.

Imetyskeskustelu ei suinkaan ollut ruotsalaispappien aloittama. Äidit ovat kautta historian löytäneet itsensä kulttuurillisen paradoksin edestä. Heidän kohtalonsa on usein joutua paheksunnan ja moralisoinnin kohteeksi, valitsivatpa he lapsenkasvatusmenetelmät kuinka tahansa. Arkeologisia materiaaleja hyödyntävä rintaruokintatutkimus ei siis keskitykään ainoastaan sen paljastamiseen, kuinka esiäitimme imettivät. Tarkoitus on osallistua laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun koskien äitien ja samalla muidenkin ihmisten oikeutta määrätä omasta kehostaan. Osaltaan tämä keskustelu siis liittyy sellaisiin nouseviin aiheisiin, kuten sukupuolen monimuotoisuuteen tai Euroopassakin uudelleen virinneeseen keskusteluun aborttioikeuden rajoittamisesta.

Loppukevennyksenä tarjoilen muutaman anekdootin rintaruokintakeskustelun historiasta. Aiempien sukupolvien imetysohjeistuksiin nimittäin liittyy monia varsin kummallisia ja jopa virheellisiä yksityiskohtia. Esimerkiksi jo antiikin ajalta tuttu käsitys ternimaidon vaaroista istui ohjeistuksissa läpi vuosisatojen. Käytännössä varhaismodernejakin äitejä ohjeistettiin välttämään rintamaidon antamista heti synnytyksen jälkeen; ternimaidon oletettiin vaarantavan paitsi sitä nauttivan lapsen myös tarjoilusta vastaavan äidin terveyden. Vastasyntynyttä ravittiin alkuajat sokeri- tai hunajavedellä. Joskus hänet saatettiin antaa imettäjälle, jonka oma lapsi oli jo vanhempi.

Imettäjiä onkin toki käytetty kautta aikojen etenkin eliitin lastenhoidossa.  Sopivan imettäjän valintaan oli syytä kiinnittää tarkkaa huomiota ja monenlaisia ohjeistuksia liittyikin siihen, millainen hänen oli oltava ulkomuodoltaan. Myös henkisten ominaisuuksien oletettiin kuitenkin siirtyvän äidinmaidon mukana. Totta onkin, että imettäjän valinnassa täytyi käyttää harkintaa; välittäähän äidinmaito paitsi elintärkeitä ravinteita, myös monia taudinaiheuttajia. Vaikkapa syfiliksen tarttuminen imettämällä todettiin jo 1500-luvun puolivälissä, mistä syystä äidinmaidon korvaamista lehmien tai vuohien maidolla ja ruokintasarvella suositeltiin. Toisinaan äidinmaito oli muutenkin välttämätöntä korvata eläinten maidolla. Äiti ehkä sairastui tai kuoli, sillä menneisyydessä synnyttäminen oli vaarallista toimintaa aivan toisella tasolla kuin nykypäivän länsimaissa. Esimerkiksi edelleen 1800-luvulla erään pariisilaisen lastensairaalan yhteydessä pidettiin myös aaseja, joiden maitoa käytettiin säännöllisesti vastasyntyneiden ruokkimiseksi.

IMG_20171024_123317

Susi imetti Rooman kaupungin myyttisiä perustajakaksosia, Romulusta ja Remusta. Ehkä? Kuva: Juhani Matila.

Imettämistä on kuitenkin virallisten tahojen puolelta kautta historiaan lähinnä suositeltu, olipa siihen liittyvä tapakulttuuri sitten millainen tahansa. Äidinmaidon terveysominaisuudet ovatkin olleet hyvinkin tiedossa. Itseasiassa rintamaitoa saatettiin lääkinnällisessä tarkoituksessa antaa paitsi imeväisikäisille, myös vanhemmille lapsille ja aikuisillekin. Lopuksi siis vielä lyhyt lainaus, joka todistaa paitsi äidinmaidon lääkintäkäytöstä, myös imettäjävalinnan epäonnistumiseen liittyvistä vaaroista.

What made Dr. Cajus in his last sickness so peevish and so full of frets at Cambridge, when he suckt one woman (Whom I spare the name) froward of conditions and of bad diet; and contrariwise so quiet and well when he suckt another of a contrary disposition.

Se mikä teki Tri. Cajuksesta viimeisen sairautensa aikana niin surkean ja huolestuneen Cambridgessa, [oli se] kun hän imi tilansa ja huonon ruokavalionsa johdosta sopimatonta naista (jonka nimen jätän mainitsematta); ja toisaalta niin hiljaisen ja hyvinvoivan, kun hän imi toista, (mielen)laadultaan päinvastaista.*

Thomas Muffett ‘Healths Improvement’ (1584), Wickes 1953a mukaan

*Käännös edustaa allekirjoittaneen löysähköä tulkintaa 1500-luvun englannista. Toimivampia käännösehdotuksia otetaan ilolla vastaan!

Lisäluettavaa

Bener A, Hoffmann GF, Afify Z, Rasul K, Tewfik I (2008) Does prolonged breastfeeding reduce the risk for childhood leukemia and lymphomas? Minerva Pediatrica 60(2):155-161.

Halila A. 1954. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia V. Oulu.

Hanson LA (1998) Breastfeeding provides passive and likely long-lasting active immunity Ann Allergy Asthma Immunol. 81:523 –533.

Hanson LA. (1999) Human milk and host defence: immediate and long-term effects [review]. Acta Paediatr Suppl. 88:42 –46.

Jackson KM & Nazar AM (2006) Breastfeeding, the immune response, and long-term health. Journal of the American Osteopathic Association 106(4):203-207.

Jakaitis BM & Denning PW (2014) Human Breast Milk and the Gastrointestinal Innate Immune System. Clinics in Perinatology, 41(2), 423–435.

Olai B. 2008 (1578). Härö S (trans) Een nyttigh läkere book. Benedictus Olain lääkärikirja vuodelta 1578. Suomen lääkäriliitto, Otava, Keuruu.

Turpeinen O. 1979. Fertility and Mortality in Finland since 1750. Population Studies 33,1: 101–104.

Turpeinen O. 1987. Lastensuojelu ja väestönkehitys. Teoksessa: P. Pulma & O. Turpeinen (toim.). Suomen lastensuojelun historia. Lastensuojelun keskusliitto, Helsinki.

Vainio-Korhonen K. 2012. Ujostelemattomat: kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa. Helsinki, WSOY.

Wickes IG. 1953a. History of Infant feeding. Part I. Primitive peoples: Ancient works: Renaissance writers. Arch Dis Child 28(138):151–158.

Wickes IG. 1953b. History of Infant feeding. Part II. Seventeenth and Eighteenth Centuries. Arch Dis Child 28(139):232–240.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s